keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Sairaalassa taas

Viiltelin ja päivystyksen hoitaja pettyy löytäessään jatkuvasti kehosta uusia jälkiä.

Ambulanssiin ja osastolle.

Osasto on taas täynnä sairautensa kanssa kamppailevia ja minua kammottaa. Iskä huutaa televisiohuoneessa ja hoitaja huomaa mustelmat kaulalla. Väittää että olen koittanut hirttäytyä. Pelottaa huoneessa ramppaavat potilaat.

Mietitään taas tukiasuntoa. Ei ole selvää psykoottisuutta joten ajetaan kotiin. Ei tarvinnut jäädä osastolle...


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mä peruin sairaalan tulopalaverin, mut me puhuttiin perhekodista. Ei ikinä. Pakko pysyä koossa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Sairaalassa

Yliannostuksen seurauksena sairaalaan ja siitä osastolle. Kymmenisen hoitohenkilöstöön kuuluvaa asettaa minua lepositeisiin. Lupaan ja vannon etten tee mitään ja onnistun välttämään lepositeet. Joudun kuitenkin jäämään intensiiville. Mikään ei pysy sisällä ja aika kuluu tuskallisen hitaasti vessaan oksentamaan - huoneeseen - tv-huoneeseen välillä.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Runoja


"Antaa kyynelten virrata,

antaa itkun tulla.

Antaa sydäntä pakottaa,

antaa ajatusten sattua.

Kun suru on kohdannut,

lamaannuttanut, 
mykistänyt.

Kyyneleet pesevät,

itku hoitaa.

Sydän aina tuntee 
ja ajatukset tekevät surutyötä.

Surutyö on hyvästijättöä 
ja luopumista.

Luopumista siitä mitä
 emme koskaan omistaneetkaan,

vaan saimme pitää 
määräajan lahjana."


"Suututtaa niin saatanasti, kun ihmiset jotka todennäköisesti eivät ole koskaan kiemurrelleet kylpyhuoneen lattialla ahdistuksen jyskyttäessä palleassa, seisseet junanraiteen vieressä valmiina hyppäämään, valvoneet viittä vuorokautta putkeen, istuneet veitsi kurkullaan, maanneet siteissä suljetulla osastolla, tokaisevat ylenkatseellisesti: " Täytyy vain hyväksyä, ettei elämässä voi aina olla kivaa. Joskus pitää myös kärsiä."" Toi on niin totta ja kuvaa hyvin tän hetken tunnelmaa. Ei muuta tällä kertaa.

torstai 6. kesäkuuta 2013

I've been living a lonely life

"I've been trying to do it rightI've been living a lonely lifeI've been sleeping here insteadI've been sleeping in my bed,I've been sleeping in my bed
So show me familyAll the blood that I will bleedI don't know where I belong I don't know where I went wrong"
Kattokaa toi video. Musta on jotenkin hienoa kattoa varsinkin noita itsemurhapelastumisia, miten pienillä teoillaan voi pelastaa koko elämän. Tässä linkki kyseiselle videolle, en saanut sitä tänne kun se ei löytynyt tuolta hausta: http://www.youtube.com/watch?v=5D0jk7Ummts. Mietin ja katon tota videota uudelleen ja uudelleen. Mietin itsemurhaa. En mä halua kuolla. Mä haluan vaan apua. Mutta en tiedä enkä osaa sanoa mitä se apu on.


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Piristys

Rakas kummitätini tokaisi tänään piristävän kommentin: "Muista että sä et saa luovuttaa, maailma tarvitsee tommosia ihania ja rakastavia ihmisiä niinkun sinä". 




torstai 9. toukokuuta 2013

Huominen on joskus monen vuoden takainen


Kuuntelin tänään Haloo Helsingin kappaletta, sitä missä lauletaan että 
"On nainen ratissa kyyneleitä keräillen" jne. 
Erityisesti mieleen jäi kohta "Mutta lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen". 

Mitä jos mullekin se "huominen" on joskus monen vuoden takainen? Ehkä mä selviän? Mitä jos ajattelen aina että okei elän vielä huomisen. Ja sitten taas huomisen. Ja vielä huomisen. Kunnes äkkiä on vierähtänyt vaikka vuoskin. Ei sitä koskaan tiiä mitä tässä elämässä tulee tapahtumaan. Ei koskaan.





perjantai 19. huhtikuuta 2013

Mietin mihin kaikki oikein jäivät matkan varrella

Mä en aio luovuttaa mut elämä tuntuu niin kamalan vaikealta. Lääkkeet ja viiltely pyörii mielessä. Vietän aikani yksin omassa pienessä huoneessani. Kavereitakaan ei ole. Olen aivan yksin.