torstai 13. kesäkuuta 2013

Runoja


"Antaa kyynelten virrata,

antaa itkun tulla.

Antaa sydäntä pakottaa,

antaa ajatusten sattua.

Kun suru on kohdannut,

lamaannuttanut, 
mykistänyt.

Kyyneleet pesevät,

itku hoitaa.

Sydän aina tuntee 
ja ajatukset tekevät surutyötä.

Surutyö on hyvästijättöä 
ja luopumista.

Luopumista siitä mitä
 emme koskaan omistaneetkaan,

vaan saimme pitää 
määräajan lahjana."


"Suututtaa niin saatanasti, kun ihmiset jotka todennäköisesti eivät ole koskaan kiemurrelleet kylpyhuoneen lattialla ahdistuksen jyskyttäessä palleassa, seisseet junanraiteen vieressä valmiina hyppäämään, valvoneet viittä vuorokautta putkeen, istuneet veitsi kurkullaan, maanneet siteissä suljetulla osastolla, tokaisevat ylenkatseellisesti: " Täytyy vain hyväksyä, ettei elämässä voi aina olla kivaa. Joskus pitää myös kärsiä."" Toi on niin totta ja kuvaa hyvin tän hetken tunnelmaa. Ei muuta tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti