torstai 27. maaliskuuta 2014

27.3.2013

Olen piilottanut lääkkeitä jo kauan, en halua syödä niitä. Joka aamu lääkkeet on vedetty viemäristä alas. Tänään kuitenkin otin kaikki lääkkeet lääkkeidenjaossa. Olo koheni silmissä.

Eilen koitin taas itsemurhaa. Sinertävät kasvot, kylkiasentoon ja osastohälytys. Siitä erkkaan. Luulin olevani kuollut ja herääväni helvetistä. Illalla harhoja. Säpsähdin jokaista ääntä, se oli inhottavaa.

Tässä sitä kuitenkin ollaan ja uusi aamukin koitti. Uusi päivä ottaa apua vastaan. Uusi päivä lähempänä kotiinpääsyä jos en tee tyhmyyksiä. Kotiinpääsy ei ole vielä lähelläkään, mutta se tulee sitten joskus. Mun on nyt vaan otettava apua vastaan! Hoitaja käy kymmenen minuutin välein katsomassa mua, enkä sentään ole enää vierihoidossa. Iskä ja äitikin tulee katsomaan pian.

Maniaan aloitetaan uusi lääke. Toivon että se auttaa. Joudun olemaan osastolla vielä ainakin kuukauden. Tuntuu pahalle mutta on vaan jaksettava. Elän päivä kerrallaan, runoilen ja kuuntelen musaa.

4 kommenttia:

  1. hei pieni enkelimurunen... koita pärjäillä......meinaatko ilmoittaa meille blogisi lukioille ennen kuin lähdet? esim. jokin jäähyväispostaus tai jotain? :(

    VastaaPoista
  2. Ai hä mihin lähden? :D ai teen itsemurhan? Kyllä mä voin ilmoittaa mutta en nyt ole kyllä lähdössä mihinkään :D ei huolta. Olenhan mä ennenkin tehnyt tänne jäähyväispostauksia mutta olen jäänyt aina henkiin. Ja en aio nyt tehdä itselleni mitään, en koe että itsemurha on se ratkaisu vaikka välillä paskalta tuntuukin.

    VastaaPoista
  3. Miljoonittain haleja<3

    VastaaPoista