torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Vuosi lähenee loppua joten ajattelin kerätä ylös tämän vuoden tapahtumia...

Vuosi vaihtui hatarien muistikuvien mukaan bilettäessä.

Siitä eteenpäin, jokaisessa minusta otetussa kuvassa näkyy pulleat posket ja lääkkeen turvotus. Tuskaisia tekohymyjä kuvissa. Ja kun oikein osaa katsoa, tuska loistaa silmistä.

En edes tunnista itseäni noista kuvista.

Vihasin kehoani yli kaiken.

Herkkujen ostamista salaa ja ahmimista.

Ylipaino.

Sammutan tupakan käteen kerta toisensa jälkeen ja se ääliö tekee kans niin mulle.

Elämä kulkee ohi.

Suljen kaiken ympäriltäni, maailmassa on vain minä ja kuolema joka odottaa päivä päivältä lähempänä.

Sanat eivät sitä riitä kuvaamaan sitä kivun ja tuskan määrää, elin synkässä maailmassa.

Huhtikuun 11. päivä romahdin täysin.

Luulin pääseväni parempaan paikkaan, mutta minua odottikin selviytyminen ja pitkä sairaalajakso.

Eristyksiä eristyksen perään, itsemurhayrityksiä ja lähellä piti-tilanteita.

Viikoksi kotiin ja taas sairaalaan, unettomia öitä ja Diapamia lisää.

Juuri ennen vappua pois sairaalasta, yritin pitää pahan olon loitolla.

Lääke väsytti ja päivät menivät taas ohi kun nukuin väsymystä, joka ei lähtenyt.

Lääke vaihdettiin riskeistä huolimatta, ja olikin positiivinen yllätys.

Tapasin nykyisen tyttöystäväni ja elämä muuttui.

Olo oli hyvä ja fiilis mahtava. Onnistuin myös laihtumaan.

Lomamatka joka oli aika lailla selviytymistä.

Selvisin ja olin laihtunut melkein 20 kg parissa kuukaudessa.

Syömishäiriö.

Jotain sekavaa ja flashbackejä.

Sumeita muistikuvia.

Ahdistusta, viiltelyä ja syömisvammailua.

Uusi vuosi, en tee lupauksia enkä odota suuria, toivon vaan että olo hieman helpottaa.

Asiat pitäisi olla ok, mutta mieli ja keho on eri mieltä. Teen silti paljon töitä hyvinvoinnin ja hyvän elämän eteen. Raskas vuosi ollut, mutta on paljon hyviäkin asioita tapahtunut, sekä paljon muutoksia.  Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta, kaikesta pahasta olosta huolimatta! :) Koskaan ei saa luovuttaa!



6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. sun kannattais oikeesti puhua AMMATTIAUTTAJALLE. se ei helpota yhtään oloa jos pidät kaiken sisälläs. ainoastaan ne voi auttaa, ne osaa hommansa, mutta se vaatii sen että sä puhut! mä en osaa kun tsempata sua, mutta tiedän että sekään ei auta loputtomiin. sun kommentit on avunhuutoja, en osaa niihin vastata kuin jotain mikä mulla on auttanut. jos sä haluat apua paskaan oloon, sun pitää puhua että nyt tarviit apua, uskon että varmasti sulle keksitään se oikea apukeino, kunhan puhut. Jos sä puhut ammatti-ihmiselle, ne voi oikeesti löytää sulle sen avun. Se voi olla osasto, terapia, kuntoutus, lääkkeet, joku uus harrastus, käsityöpaja tai joku sellanen, mikä nyt sun paikkakunnalla on mahollista. Noi nyt ainaki tuli mieleen ja mulla ainaski jotkut on auttanut. Mutta apua ei voi saada ennenkun pyytää. Ota rohkeesti yhteyttä johonkin, sä ansaitset apua, ja sua voidaan vielä auttaa koska oot nuori. uskon että sulla on vaikeeta. Jos et pysty puhumaan perheelle, mee vaikka eka koulupsykologille tai terkkarille, ehkä ne voi auttaa sua! nyt vaan rohkeesti pyytämään apua, sä pystyt siihen :)

      Poista
    3. ja voit lähettää mulle viestiä jos tulee jotain :)

      Poista
  2. Siitä on vierähtänyt tovi kun kommentoin tänne viimeksi, joskus kesällä..? En tiedä mutta pakko sanoa et tekstin perusteella näyttäisi et sulla menee paremmin ja se on ihana kuulla! Omasta puolestani voin sanoa (onnekseni) et tää taistelu alkaa olla jo pitkällä. Pahat olot satunnaisia ja ihontuohoaminen on jäänyt pois. Mutta muisto tästä kaikesta jäi. Tavallaan hyvä vaikka täynnä synkkyyttä matka olikin.. koska nyt voin sanoa olevani kokonainen. Toivon että jonain päivänä sinäkin voit todeta saman. Todennäköisesti tämä jää viimeiseksi kommentiksi mitä tänne aijon kirjottaa.. joten ihanaa uuttavuotta! <3

    VastaaPoista
  3. joo paremmin menee muttei voi sanoa että kaikesta olisi päässyt vielä yli :) ihana kuulla <3 kiitos ja samoin, tsemppiä tulevaan sulle! :)

    VastaaPoista