sunnuntai 22. helmikuuta 2015

"Hän ei tullutkaan illalla kotiin"

"Rukoilin, että annat enkeleitä
siivillä suojaamaan

Silloin kun ensilumi
taivaassa synnytetty
maahan suli
hän ei tullutkaan illalla kotiin"



Ja muistot lyö vasten kasvoja. Miltä mahtoi vanhemmista tuntua kun tytär ei silloin illalla tullutkaan kotiin? Pahalta, varmasti...

2 kommenttia:

  1. Hei! Olen lukenut blogiasi anonyyminä jo jonkin aikaa, mutta nyt päätin kommentoida. Paljon voimia sinulle! Sinä olet kokenut niin paljon kaikkea kamalaa, että välillä joudun lukemaan tekstisi uudestaan (ei siis mitenkään pahalla!) Olen miettinyt, että suoritatko lukion kolmessä tai neljässä vuodessa? Ja miten koulu on ottanut tilanteesi? Älä menetä toivoasi, vaikka joskus ei näkisikään muuta kuin pelkkää pimeyttä ympärillä <3 Zemppiä!

    VastaaPoista
  2. suoritan varmaan noin kuudessa vuodessa (periaatteessa olen käynyt nyt koulua lähes kolme vuotta jos lasketaan ne ajat kun olen käynyt koulua, tuossa otin huomioon myös sen ajan kun olin sairaslomalla. ja vielä olisi pari vuotta jäljellä eli suunnilleen sen kuusi vuotta olen varmaan koulun kirjoilla ollut kun valmistun). koulu on ottanut tilanteen tosi hyvin, sieltä sanovat että käyn koulut sillä tapaa että ei tunnu liian raskaalta tai ylivoimaiselta ja koulu on kyllä joustanut tosi hyvin, ei voi kun olla tosi kiitollinen. ja kiitos sulle, olipa kiva kommentti <3 :)

    VastaaPoista