tiistai 10. maaliskuuta 2015

10.3.2015

Huomenna tulee vuosi täyteen viime vuoden itsemurhayrityksestä. Muistan päivän, koska haluan valmistautua siihen. Lääkäri varoittikin että voi olla että olo pahenee kun tuo aika lähestyy. Yritän mennä tänään aikaisemmin nukkumaan, nukkua hyvät yöunet. Huomenna sitten kouluun, mutta jos olo yhtään vaikuttaa siltä, että ei pysty, niin sallin lepopäivän itselleni. Illalla koitan keksiä jotain kivaa piristystä. Kumma kun olo on näin muuttunut ja vaihtelee aika lailla, mutta pistän sen tuon piikkiin että ikävät tapahtumat lähestyvät. Mielikuvia viime vuodesta on mielessä, mutta koitan saada ajatukset siirrettyä muualle.


On vähän ollut laiska olo, mutta olen antanut itselleni luvan levätä ja tehdä itselle mieluisia ja tärkeitä asioita. Koulusuunnitelmia tehtiin tänään vähän lisää, opiskelen luultavasti vielä parisen vuotta ja ensi vuonna olisi tarkoitus kirjoittaa ensimmäisen kerran. Olen huomannut että koulussa mut tuomitaan helposti tyhmäksi, sen takia että käyn koulut pidempään kun muut. Voin kyllä sanoa että ei tyhmyydestä ole kyse, onhan suurin osa tämän vuoden numeroistakin ollut kymppejä. Ärsyttää vain tietämättömien oletus siitä että jos ihminen käy pitempään koulua, ei sillä välttämättä ole tyhmyyden kanssa mitään tekemistä.

Välillä jännitän kouluun menemistä, saatan miettiä ikuisuuden vaatteita tai ulkonäköäni, sillä joskus saattaa tulla niistä kommenttia muilta, mutta kiusaamisen uhriksi en enää alistu. Koitan vaan ajatella että pysyn vahvana ja uskon itseeni enkä niitä muiden tyhmiä kommentteja. Oon ajatellut että ne muut on vaan vielä lapsellisia kun tollasta tekevät, vaikka ärsyttää todella kun ei se nuori ikäkään ketään oikeuta kiusaamaan.



Olo vaihtelee tosiaan aika lailla, todella huonoja päiviä on, mutta oon vaan ajatellut että nyt vittu teen tästä elämästä elettävän ja pistän asiat tärkeysjärjestykseen, huonot ahdistuksenhallintakeinot ei oo mikään vaihtoehto (aina toi ei oo pitänyt, mutta koitan yrittää pitää kiinni siitä). Aloitin tekemään sellasta vihkoa, jonne liimaan kuvia ja tekstejä jotka tsemppaa, sellanen tsemppivihko. Itelle on tosi tärkeitä kaikki kuvat ja elämänviisaudet. En voi sanoin kuvailla mitä tunnen kun nään jonkun itseä koskettavan kuvan, voisin ihailla niitä ikuisuuden. Mulla on aina ollut tommonen outo piirre, ja joskus sairaala-aikoina pidin kanssa tommosta tsemppivihkoa.

Löysin kans mahtavan vinkin mitä kannattaa tehdä jos tekee mieli viillellä, laitan ton kuvan tänne! Aika moni on jo sen varmaan nähnyt mutta ite aion ens kerralla koittaa. Ihan oikeesti halu parantua on tosi suuri.

Syömisten kanssa on mennyt vähän vaihtelevasti, oon saanut painoa nostettua (kai, ainakin tuntuu siltä?), mutta vaikeinta on sen hyväksyminen että kehonkuva muuttuu. Uskon että on kuitenkin vielä piitkä pitkä tie edessä sen eteen että pystyn normaalisti syömään. Kyllähän sitä koko ajan päässä miettii ruokia ja lihomisen pelko on mielessä, mutta oon vaan koittanut kohdata pelon vähitellen. En mä kyllä huomattavasti ruokien määriä oo saanut nostettua, mutta pienestä se lähtee. Välillä tulee takapakkia, mut niiltä ei kai voi välttyä.

Ja sitä paitsi, en olisi vuosi sitten uskonut että olen vielä hengissä.



2 kommenttia:

  1. Sulla menee koulu hyvin joskymppejä on. Ja kyllä sä oot sitkee mimmi ku on vuosi siitäkin mennyt..kun yritit itsemurhaa ja jaksoit oikeasti itses siitä suuresta paskasta kantaa rappusia ylöspäin. Ja matkaahan on vielä paljon jäljelöä mutta olet jo hyvässä vauhdissa. Ja hyvä että teet mielesi mukaan. Kyllä oon susta ylpee.♥♡♥ kyllä sä selviät vaikka mistä ku sä oot jo selvinnu "entisestä" sä selviät kyllä varmasti tulevasta. Tsemppiä ♥♡♥

    VastaaPoista
  2. Saippua säkin olet sitkeä mimmi! Taistellaan sairauksia vastaan! Sulla on kyllä aina tosi kauniita sanoja, kiitos <3 Tsemppiä, keep fighting!

    VastaaPoista