tiistai 31. maaliskuuta 2015

31.3.2015

Muutama päivä sitten oli ihana herätä auringon valoon joka jakoi huoneen varjojen kanssa. Ilma oli keväinen ja ei ollut mitään pakollisia menoja. Sai siis loikoilla sängyssä pitkään ja herätä just sillon kun huvittaa.




...Kunnes sitten kävin vaa'alla. BMI näytti hieman yli 15. Olen päässyt ajat sitten alkuperäiseen tavoitepainooni, mutta tässä aikojen saatossa se on vain laskenut koko ajan, edelliset tavoitepainot saavutettuani. Sainko sitä onnea, jonka luulin saavani? 

Voin sanoa että olo on aivan kamala. Sydän tykyttää kun viimeistä päivää ja kun kävelen huoneen päästä päähän, tuntuu että se hyppää rinnasta ulos. Mä oon aina kärsinyt sydämen rytmihäiriöstä ja korkeasta pulssista, ja tää vaan pahentaa sitä, luulin että sydän vähentäisi laihtumisen myötä lyöntejään mutta mulla on aivan päinvastoin? Hiukset katkeilee päälaelta ja on oikein kiva hiuskatastrofi joka aamu kun pää on kun leijonanharja. Tänään heräsin sitten järkyttävään kurkkukipuun ja olin varma että kuume on ainakin 38, mutta kun mittasin niin mittari näytti 35...

Kyllä alkaa kyllästyttää. Lomamatka on varattu ensi kesälle, ja aion olla kesäkunnossa 2015. Se toimii isona motivaationa. Kyse ei siis ole mistään kesäkunnosta laihtumalla, vaan alan syömään kunnolla. Tai edes yritän normalisoida syömisiä. Olen joutunut syömishäiriön takia lopettamaan rakkaan liikuntaharrastukseni. Se on toiminut aina motivaattorinani, joten ajattelin sen auttavan mahdollisesti tässäkin tilanteessa. Tavoitteenani siis on, että alan liikkua enemmän, ja sen myötä nostan syömisiä hieman. Vaikeaa se tulee olemaan mutta aion yrittää. Ja kokeneenakin sen tiedän että urheilu ei onnistu, jos ei ole energiaa. Saa nähdä vaan miten tän sydämen kanssa käy, se kun eniten huolettaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti