keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

8.4.2015

Viikon oon kyllä antanut syömishäiriölle turpaan; urheillut maltilla, syönyt kunnolla ja koittanut kasvattaa ateriakokoja. Olo on kyllä kieltämättä ollut parempi kun on saanut energiaa, mutta sitä koittaa väittää itselleen että "Nothing tastes as good as skinny feels".

Tänään sitten koottiin ajatuksia ravintoterapeutilla, ja olo kyllä kieltämättä huojentui kun puhuttiin taas lautasmalleista, jotka olivat kyllä tuttuja mutta olen antanut niiden mennä toisesta korvasta ulos ajatellen että minähän en tuota määrää syö. Tänään tuntui siltä, että voisi pyrkiä lautasmallikuvien määrään, mutta kalorimääriä en mielelläni ala laskemaan sillä ne ahdistavat vielä. 

Hiustenlähtökin alkaa luultavasti loppua kun ateriakoot palautuvat normaaleiksi ja kun kasvukäyriä katsottiin, oli siellä yksi iso nousu lääkkeitten aiheuttamasta turvotuksesta, mutta muuten kasvu on vauvasta asti kulkenut käyrien alapuolella tasaisesti. Huojentava tieto oli siis että on erittäin pieni todennäköisyys että palaisin takaisin sinne lääkkeen aiheuttamiin painomääriin, jotka olivat erittäin epätavanomaisia minulle. 

Peilikuva on alkanut myös palautua normaaliksi mielessä ja näen itseni hoikkana, en ylipainoisena. Olen myös innostunut tosi paljon ruoanlaitosta ja innoissani suunnittelen aina viikon ruokalistaa. Alhaalla pari esimerkkiä yhdestä ateriasta, smoothieta ja lemppariani, kanasalaattia!



Olen myös vähän hukassa liikunnan määrästä, usein se menee siihen että käyn juoksemassa 10km lenkin ja sen jälkeen vielä treenaan useamman tunnin, joten sovittiin että fysioterapeuttikin voisi olla tässä vaiheessa ihan hyvä juttu.

Lääkärilläkin kävin. Sydän on vähän reistaillut niin pääsen tutkimuksiin koska ei tosiaan taida olla normaalia että tämän ikäisellä pulssi on lepotilassa yli 100. Pään sisällä on muutenkin kunnon sirkus meneillään jatkuvasti.

Pohdin lääkkeittenkin lopettamista, ja ainakin yhtä lääkettä olisi tällä hetkellä mahdollista hieman  laskea. Lääkärille tämä määrän vähentäminen siis sopi, mutta mitään tarkkoja määriä ei pystytty sanomaan, joten laskeminen tapahtuu omien tuntemuksien mukaan. Aion siis laskea ketipinorin illasta vähän pienemmäksi. Mielelläni luopuisin tajuttomasta aamuväsymyksestä jota tuo ketipinor aiheuttaa ja toivonkin että se vähenee tätä myötä. Ja hei, kohta voi olla mahdollista että tää tyttö pääsee yhdestä lääkkeestä eroon! Jes!


4 kommenttia: