perjantai 22. toukokuuta 2015

22.5.2015

Muisti pätkii enkä muista edes edellispäivän tapahtumia. En muista missä olin, mitä tein. Välillä on hetkiä jolloin meen totaallisesti sekaisin, välillä taas hetkiä jolloin makaan itkien lattialla, pohjattoman tunteen vallassa enkä löydä yhtäkään syytä elää. Mutta mahtuu joukkoon ihan hyviäkin hetkiä.

Tänään oli siedettävä päivä, sain aikaiseksi paljon asioita. Olen taas tukeutunut yhteen tärkeään ahdistuksenhallintakeinooni, joka on kirja jossa kuvien kautta ilmaisen tunteitani. Olen laiska pitämään päiväkirjaa mutta tuo toimii vähän samanlaisena. Sen parissa saattaa mennä montakin tuntia päivästä.

Keho näyttää taas järkyttävän arpiselta, vaikka kuinka koittaisin olla tekemättä tyhmyyksiä. Odotan todella ensi viikon terapiaa, pakko päästä purkamaan ajatuksia. Ärsyttää kun elämän pitää taas olla niin hankalaa että ihan kehossa asti tuntuu, mutta eiköhän tästä selvitä kun on tähänkin asti selvitty. Ei ole oikein sanoja kuvaamaan tätä kaikkea, en edes tiedä miten tämä näyttäytyy läheisille, ovatko he kuinka huolissaan? Olen itsekin vähän ihmeissäni kun paha olo tulee kun hyökyaalto ja jättää minut alleen, aivan yllättäen.

Koitan hengittää syvään ja selvitä taas yhdestä illasta vaikka tunnen ahdistuksen tulevan kovaa vauhtia päin. Jos selviän yhdestä illasta ja huomisesta ja sitten sunnuntaista niin ehkä selviän ensi viikonkin ja vuodenkin ja ehkä se ei ole enää joskus selviytymistä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti