torstai 7. toukokuuta 2015

7.5.2015

Sain nukuttua vain muutaman tunnin, ahdistus ylsi uneen asti ja huomasin monesti pyöriväni tuskaisena sängyssä.
Aamulla jääkaappi huusi tyhjyyttään yrittäessäni etsiä aamupalaa, enkä löytänyt kun muronjämät ja kuivan välipalapatukan. 
Kahvikin maistui kuvottavalta ja aamulääkkeet sai oksennusrefleksin, tavalliseen tapaan, mutta tänään niiden alas saaminen tuntui vaativan enemmän työtä.
Koulussa ahdisti. 
Ruokaa tehdessä leivinpaperi olikin loppu ja en saanutkaan ruokaa, taas kaivelemaan kaappeja ja löytyihän sieltä lopulta muovinmakuiset nuudelit, yäh.
Ilta on ollut tuskaa. Hengittäminenkin tuntuu raskaalta.
Ja kun iltapalaa etsin niin jääkaappi on edelleen tyhjillään, sillä ei ole jaksanut käydä kaupassa. No, huomenna tsemppaan ja ostan viikonloppuruuat.










Vaikka vihaankin voikukkia, niin tää sai hymyn huulille. Se vaan jaksaa kasvaa tuolta kivilaattojen keskeltä.



Mutta oli tässä päivässä jotain positiivistakin, jos etsii.
Ansaitsin muutaman euron fb:n kirppikseltä ja sain napattua kivoja kuvia lenkiltä. Noi ekat kuvat on yhdeltä pelottavalta asuinalueelta, jolle poikkesin tänään käydessä pienellä ulkoilla koulun jälkeen. Jaksoin myös pitkällekin kävelylenkille. Oli pakko saada raitista ilmaa ja nauttia kun aurinko sattui paistamaan (tosin sade yllätti parikin kertaa matkalla). Ja kun lämpötila kohosi yli viidentoista, kuului ulkoiluun myös ulkoilmassa nautittu jäätelö.

 Kiersin kivan luontopolun, jossa sai hieman rauhoittaa ajatuksia kaupungin vilinän sijaan. Polku kiemurteli kivassa viidakon näköisessä paikassa ja lopulta poikkesi tehtaan viereen. Vika kuva taas on tsemppiseinältä, jonka kumppani minulle jaksoi tehdä kun olo on ollut niin masis viime päivinä. Nyt koitan raahautua nukkumaan, sillä olo on viime yön unimäärän mukainen. Samalla testaan myös uutta lääkemäärää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti