lauantai 2. toukokuuta 2015

2.5.2015

Tarvittava lääke auttaa muttei vie tuskaa kokonaan pois. Ahdistus piilee taustalla jatkonaan. Olen törmännyt lähiaikoina usein tilanteeseen jossa jopa ajattelu ja hengittäminen tuntuu raskaalle. Rintaan pistää ja paha olo tuntuu koko kehossa. Oksettaa ja huimaa kun pitäisi vastata kysymykseen, miksi minulla on paha olla. En jaksa miettiä, mutta viimeistään terapiassa on varmasti kohdattava tuo kysymys ja löydettävä siihen vastaus.

Radiosta soi kappaleita, jotka vievät minut toinen toisensa jälkeen osaston rentoutusryhmään. Siellä soi samanlainen musiikki ja ajatuskin tästä alkaa inhottaa. Tekisi mieli vaihtaa kanavaa, mutta ahdistus on lamaannuttanut. Päädyn kai taas ottamaan tarvittavan. Kyllä päädyn, kun muistan sen tuoman hetkellisen helpotuksen.

Näen jatkuvasti vilahtelevia varjoja huoneessa. Pistän kaiken silmieni piikkiin, ne tässä muuttavat näköhavaintoni kummalliseksi. Näen niitä jatkuvasti. Tuntuu että pää ei kestä enää tätä. Tuntuu että toinen puoli minusta ei ole enää edes elämässä kiinni. Mutta on vain pakko jaksaa yrittää. On pidettävä koti kasassa ja huolehdittava kaikesta pakollisesta. Kyllä se siitä, kun vaikka kulkee madellen keittiöön tai ruokakauppaan, ihan sama vaikka se veisi monta tuntia kunhan saan pidettyä itseni hengissä. Syötäväkin on vaikka ei olisi nälkä. En oikein edes tunne nälän tunnetta ja turhan usein tulee skipattua ateriat tämän takia. Tänäänkin olen syönyt minimaalisesti ja tuntuu että iltapalan tekeminen saa minut romahtamaan. Kun ei vaan jaksa!

Tämä päivä on mennyt sängyn pohjalla. Vellon itsesyytöksissä kun en sallisi itselleni yhtä totaallista lepopäivää. Koitan hokea että nyt on sellainen tilanne että on hetki saatava vain maata sängyssä tekemättä yhtään mitään. Tänään aion mennä eilisestä viisastuneena aikaisemmin nukkumaan, mutta haluaisin viivyttää nukkumaan menemistä. Se saa minut tuntemaan että pystyn siirtämään huomista kauemmaksi, vaikka totuus on että ihan yhtä lähellä se on. Ja samapa se vietänkö nämä tunnit ennen aamua nukkuen vai jossakin ahdistuskoomassa. Taidan valita nukkumisen. Ja nyt itseä niskasta kiinni ja iltapalaa tekemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti