maanantai 4. toukokuuta 2015

4.5.2015

Terapiassa tänään törmäsin kysymykseen, johon tapana on törmätä kun asiat alkaa mennä huonompaan päin. Kuinka huolissaan mun täytyy olla susta? Vastasin että ei tarvitse olla, ja että osaan itse sanoa jos menee niin huonoksi että en pärjää enää. Aloin vasta kotimatkalla pohtia, osaanko. On vaikea sanoa suoraan, ettei jaksa enää. Mielummin sitä pitää pahan olon sisällään.

Lähdin kuitenkin terapiasta hymyssä suin, sillä olimme lopussa keskittyneet elämään positiivisuuksiin, ja keskustelu ajautui mielenkiinnon kohteisiin. Säilyihän se hyvä olo tänne asti, kunnes ahdistus iski aivan yllättäen suihkussa. 

Tämän päivän keskeisenä pohdinnan aiheena on ollut viime kertainen itsemurhayritys, ja olen alkanut miettiä siihen liittyen erilaisia mietteitä. Tuntuu että muut pitivät sitä vain huomionhakuna. Sitä se ei ollut. Mutta miksi en ottanut lääkkeitä enemmän? Kai koska uskoin onnistuvani siinä. Mutta oliko se vain huomionhakua kun en sitten onnistunutkaan? Minulle se ei ollut. 

On taas niin lukossa ajatukset että en meinaa löytää yhtään positiivista tästä hetkestä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti