keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Lomalla

Ikuisuus aikaa kun on viimeksi kirjoittanut...Oon ollut viettämässä lomaa ulkomailla ja jotenkin on ollut vaan ihana saada hetkeksi lepoa arjesta, sairauksista, stressistä ja Suomen murheista. On niin ihana kun huomaa että elämässä on edes hetken aikaa jotakin muutakin ajateltavaa. Murehdin myös ihan turhaa terapiataukoja, sillä tähän asti on ainakin mennyt tosi hyvin ilman viikottaisia jutteluhetkiä. Oikeastaan tekee hyvää pitää taukoa siitäkin että joka viikko miettii jonkun murheen johon syventyisi tarkemmin.

Palaan Suomeen muutaman päivän kuluttua ja se vähän jännittää. Pitäis taas jaksaa palata normaaliin arkeen ja kolme itsenäistä kurssiakin odottaa. Koulukin alkaa pian ja sit on uus lukuvuosi, se jännittää joka vuosi yhtä paljon ja miettii aina kuinka jaksaa taas yhden raskaan vuoden.

Mulla on pääsääntöisesti ollut tasainen olo mutta ahdistaa kun täällä ei selvästikään ole totuttu itsetuho-ongelmaan. Huomaa kun ihmiset kattoo mun käsiä ja jalkoja, voin kuvitella miltä näyttää näitten silmissä ranne joka on täynnä valkoisena hohtavia reikiä. Tai nilkka joka on kuin petoeläimen raatelema. Kuvittelin että aurinko vaalentaisi arvet mutta ne vaalenikin hohtavan valkoisiksi, ja voitte vain kuvitella miltä ne näyttää ruskettuneella iholla...Ihmisten katseet laskee aina itsetuntoa, mutta koitan olla kiinnittämättä niihin liikaa huomiota.

Monet päivät tulee vietettyä rannalle bikineissä ja itsekritiikki kasvaa sitä myötä. Välillä tuntuu yhtä aikaa helpottavalta, mutta kuitenkin stressaavalta kun ei ole vaakaa jolla seurata painoa. Ja toki pahempien aikojen jälkeen painoa on jonkun verran tullut, ja kehonkuvan muutos on hieman aiheuttanut ahdistusta, vaikka se ei niin kamalasti olekaan muuttunut. 

Haikailu pienempiin lukemiin unohtuu kyllä aivan hetkessä kun huomaa hiukset jotka oikeasti kasvavat joka puolelta päätä ja näyttävät terveiltä, kun on "lupa" syödä vapaasti mitä haluaa, kun ei tarvitse joka ruokaa ennen tarkistaa kalorimääriä, kun ei tarvitse pakkoliikkua aina kun läsnäolioiden silmä välttää. On vain jotenkin niin paljon vapaampi, energisempi ja onnellisempi olo. Nauttii elämästäkin enemmän. Pitäisi muistaa että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kun paino! Se on helpottanut parantumisprosessia, kun vähitellen alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kun on.

Huomenna olisi tiedossa vielä viime hetkistä nauttimista, joten siirryn vähitellen valmistautumaan nukkumaan! Toivon että kaikki vois viettää edes pienen lomahetken murehtimatta sairausasioita :)

2 kommenttia:

  1. Tä oli mun mielestä iloinen teksiti ja kivaa kun lomailit ulkomailla. Ja voin kuvitella noiden katseet munki jalat on karseet ku täynnä sen jokalaisen kokoisia ja näköisiä ruskettuneella iholla..xD

    VastaaPoista
  2. jep mulla oli tosi kiva loma ulkomailla :) niin, ja inhottava kun ihmisten pitää huomioida tommoset arvet :/

    VastaaPoista