keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

En löydä suuntaa, enkä tiedä minne mennä

Kaksi vuotta sitten alkoi kaikista pahin helvetti.

Elämäni ainoa tavoite oli päästä terällä luuhun asti. Kuvottavaa.
Endorfiinia ja kalmankalpeat kasvot peilistä.
Se kipu parsottiin hetkeksi sinisillä tikeillä.

Lääkkeet turruttivat aivot ja lopulta huone pyöri ympärillä. 
Minä näin kaiken siinä tilassa leijuvan, sananmukaisesti.
Se ilta päättyi ambulanssimiehet ympärillä.

Loputtomia paastoja kun huomaan painoni nousseen 5 kiloa. Viikossa.
Luulen että oksentamalla minä myös syljen ulos ylimääräiset kiloni.

En painanut jatkuvasti päivitä-näppäintä sosiaalisessa mediassa.
Sen sijaan päivitin hakutuloksia kuolemaan johtaneista yliannostuksista.

Eristäydyin. Mielen ja todellisuuden ääriviivat murtuivat.
Ne kummalliset hahmot ja äänet sulautuivat lopulta taustaan.
Niistä tuli arkipäivää.

Kevään tullessa tuoksui tavalliseen tapaan sulalta lumelta ja höyryävältä asfaltilta.
Lumen alta ei paljastunut uutta toivoa vaan kaikki meni sen mukana. 
Valui viemäriin enkä saanut sitä kiinni.

Tupakka haisi kuvottavalle mutta sekoittui pian kevättuuleen.
Sain sitä kaipaamaani lämpöä kun painoin palavan tupakan ranteelle.
Lopulta kuitenkin itkin kivusta.

Muistan narskuvan lumen jalkojen alla.
Hohtavat jääkristallit kotimatkalla, ne laskeutuivat niin kauniisti katulampun valosta.
Kuulokkeista soi grunge.

Olin turta, tunnoton, kaukaisuuteen tuijottava muukalainen.
Niistä silmistä ei näkynyt mitään, vain tyhjä katse.

Maailmasta oli kadonnut värit, näin kaiken mustavalkoisena.
Se on kuin katsoisi päivät pitkät ympärillä pyörivää mustavalkofilmiä.
Itse kun junnaat paikoillasi mutta maailma jatkaa kulkuaan.

Elämässäni ei ollut suuntaa.


3 kommenttia:

  1. Voi kiitos ihanasta kommentista! Oon kovasti ihmetelly kun viime aikoina useimmissa kommenteissa sanotaan jotain samansuuntaista... Jaa-a, saa nähä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho, muutkin näköjään ovat huomanneet samaa! :) musta tuntuu että mulla on vähän sama juttu että viime itsemurhayrityksen jälkeen olen kerännyt suunnattomia määriä voimia sisälleni, jotka nyt puran esim. kirjoittamalla. sitä on vaikea kuvailla mutta se voima näkyy sinun teksteissäsi hyvin!

      Poista
    2. voi kiitos <3 ja ihana että olel löytäny itsekin enemmän voimaa itsestäsi!

      Poista