sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ajatukset on solmussa

Melkein viikon verran olen tuijottanut valkeaa tekstikenttää. Se on tyhjä. Palan halusta kirjoittaa, mutten löydä sanoja. Tiistaista lähtien olen ottanut takapakkia. Onneksi vain ajatuksen tasolla.

Koitan ajatella asioita järkevästi, mutta en tiedä kumpaa kuuntelisin: sairastaa vai tervettä Mariaa? Terve Maria kääntää kaiken parhain päin, uskoo tulevaan ja on elämästä nauttiva optimisti. Sairas Maria nauttii sairaista asioista, leikittelee typerillä ajatuksilla ja haluaa ottaa takapakkia, palata takaisin suohon (ja hukkua sinne lopulta). Haluan kuunnella tervettä, mutta jostakin syystä joku vetää minua taaksepäin.

Stressaa niin moni asia. Äänetkin ovat pahentuneet aivan kamaliksi sitä myötä: tuskallista huutoa aivan korvan vierestä, koneäänisen naisen typeriä lauseita ja onneksi myös turvallisia ääniä.

Flashbackejä on taas alkanut tulla. Ne ovat hätkähdyttäviä, mutta eivät saa minussa enää aikaan voimakasta tunnereaktiota. Tosin yksi päivä meinasi itku päästä kun mieleen muistui parin vuoden takainen tuska. Tekisi vain mieli kirjoittaa niin kauan että koko parin vuoden takainen menettää merkityksensä, miettiä niin yksityiskohtaisesti ja tarkasti koko tapahtumat että lopulta ne poistuvat mielestä, ovat vain nurkkaan työnnetty harmaa möykky, johon en koe tarvetta palata.

Viiltely pyörii mielessä jatkuvasti, mutta ihme ja kumma olen pystynyt pysymään erossa teristä. Vaikeaa se on, mutta ehkä pystyn vielä jatkamaan näin.

Syömishäiriökin vaanii taustalla. Suljen sen kokonaan pois mielestä ja se on auttanut, toistaiseksi. Jotenkin kaipaan sitä kontrollia ja iloitsemista painon putoamistesta. (Onko se todella asia, josta haluan saada onnistumisen tunteita?) Mutta tuntuu etten edes osaisi onnistua muussa kuin painon pudottamisessa. Täytyy nyt tehdä töitä ettei ajatukset muutu teoksi. Terapia-aikakin on auki mutta toivon että saan sovittua sen mahdollisimman pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti