tiistai 1. syyskuuta 2015

Viime päivät ovat olleet lähinnä selviytymistä. Syömishäiriö huhuilee minua takaisin, mutta koitan pysyä vahvana. Viiltelystä olen pysynyt yhä erossa, vaikka tekeekin mieli. Äänet ovat pahentuneet ja muuttuneet jokapäiväiseksi vaivaksi.

Tänään kaikki on tuntunut erityisen raskailta. Tehtäviä kertyy jatkuvasti enkä tiedä miten pystyn kaikkeen, stressaan niin monesta asiasta, ei vain minun voimani riitä tähän kaikkeen. Koulumotivaatio on vähän kadonnut tämän voinnin takia ja hommia on siksi kerääntynyt. Tällä hetkellä tuntuu ikävästi siltä että minusta ei ole käymään koulua. Kun kerran nytkin on jo tällä tahdilla vaikeaa (hah, ja minulla on kaksi kurssia, muut käy viittä tai kuutta, surkimus). Ärsyttää. Mutta toivon että tämä vointi on väliaikaista. Ehkä palaan taas kouluhommien pariin entistä vahvempana. Kerään vain yhden päivän voimia. Ehkä huomenna olen taas vahva.

Tätä työtä ei yhtään helpota että olen perfektionisti. Jatkuvasti hoetaan että "mitä jos koittaisit olla itsellesi armollisempi". Perfektionistin piirre ei lähde minusta sillä pois. Ihmisten surkuttelu tekemästäni työmäärästä, säälittely siitä kuinka tuhlaan aikaa täydellisyyden tavoitteluun, voivottelu siitä että miksen anna vain olla ja laske vain rimaa, saa minut hermostuneeksi. Ei se niin vain käy. En vain osaa laskea rimaa.

Kaikesta pitää saada 10. Kaikessa pitää olla hyvä. Kaikki pitää tehdä täydellisesti.

Eihän täydellistä voi edes saavuttaa, mutta minä yritän silti.

2 kommenttia:

  1. Niin kliseistä, mutta haluun toivottaa paljon voimia <3 !
    Minkälaisia ääniä sulla on?
    Oot ihan hirmu vahva kun oot jaksanut tän kaiken. Tolla sinnikkyydellä susta on potentiaalia vaikka mihin! :')

    Itekkin oon perfektionisti ja muita kun kiitettäviä ei pysty hyväksymään. Vaikka kuinka tietäis että terveys etusijalle ja pitäis hellittää blääblääblää niin se täydellisyyteen tavotteleva ääni ei kuuntele järkipuhetta. Itteänikin ärsyttää kun puhutaan siitä, että hellitä tavotteita. Pitäis keskittyä enemmän siihen mistä se kaikkein täydellisimpään suoritukseen tavottelu _johtuu_. Se on vähän niinkun pakko-oireisella pakonomainen käsienpesu. "Lopeta se käsienpeseminen"...Taustalla on aina joku syy ja ainakaan mun kanssa sitä ei oo työstetty >:(

    Halaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Teen vaikka oman postauksen äänistä, se on niin laaja aihe :) voi kiitos :)

      Aivan kun minä! Niinpä, minäkään en ole sitä työstänyt, en ole edes tajunnut että sitäkin kannattaisi miettiä, täytyypä ottaa terapiassa esille ensi kerralla :)

      kiitos :) sulle kans!

      Poista