sunnuntai 27. syyskuuta 2015

"Meillä kaikilla on elämäntehtävämme, jokaisella yhtä arvokas"

Ihan älytöntä taas. En pysty liikkumaan kun pelkään että mua vahditaan. Kuunnellaan jossakin. Vakoillaan. Outoja hetkiä tulee koko ajan enemmän. Mut pahinta on se kun pitää pelätä omien ajatustensa puolesta. Nyt pitää vaan rauhottua, hengittää syvään. Harhoille sanoa hiljaa. Mutkun olisin mielummin hiljaa ettei kukaan vaan kuule.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti