lauantai 12. syyskuuta 2015

Päähän tulee jatkuvasti kummallisia ajatuksia. Ne kestävät muutaman sekunnin ajan. Aivan kun olisin viisi sekuntia psykoosissa.

Tällä hetkellä en tiedä kuka olen. Olen hyvin sekaisin itseni kanssa. En tiedä miltä näytän, mitä asioita minuun kuuluu, mikä minä olen ja mihin minä kuulun.

Jonkinlainen eksistentiaalinen kriisikin on taas päällä. Ollut jo seitsemän vuotta. En tiedä miksi olen tässä maailmassa, mikä on minun paikkani. En ymmärrä miksi minua tarvitaan täällä.

Ajatukset tuntuivat aivan kummallisilta. Tuntuvat jatkuvasti. Ulkona kulkevat autotkin, ne tuntuvat kulkevan taas niin kamalan kaukana, vaikka ovat aivan ikkunan alapuolella.

Tuntuu ihan kamalalta ajatella että sairastaisin koko loppuelämäni. Tämä sairaus on niin hirveä.

2 kommenttia:

  1. Voih, kunpa joskus tuo menisi ohi... Voi olla että menee, voi olla että jää jäännösoireita. Mutta niiden kanssa oppii elämään, minä olen esimerkki siitä. Pystyt siihen, olet arvokas, tärkeä, upea ja kaunis nuori nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivotaan niin että menisi ohi! ja jäännösoireet, niiden kanssa pitää sitten oppia elämään :) kiitos <3

      Poista