sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ja minä nousen, vaikka putoan

Ajattelin vaan tulla sanomaan että elossa ollaan. Syysloma on ohi ja huomenna sitten taas kouluun. Puolet lomasta meni univelasta toipumiseen, enkä pystynyt oikein ensiksi nauttimaan mistään, sillä meinasin jatkuvasti nukahtaa pystyyn. Nyt kuitenkin olen kerännyt taas hieman voimia koulua varten.

Olen oikeastaan viettänyt aika lailla normaalin ihmisen elämää nyt lomalla. Valokuvannut, syönyt hyvin, nähnyt sukulaisia ja viettänyt aikaa kumppanin kanssa. Onhan se ollut mahtavaa pitää hieman "lomaa" sairauksistakin. Silloin tällöin kauppaan mennessä on poissaoleva olo tullut, joskus pahanakin, mutta se on sitten mennyt omalla painollaan ohi. Olen saanut viettää edes viikon huoletonta aikaa, kiitos siitä. Tiedän ettei tämä kestä ikuisuutta, mutta nautin nyt kun vielä voin.

Mutta olen onnellinen. Kaikki on ainakin tämän pienen pienen hetken elämässä hyvin. Olen nauranut paljon, iloinnut elämästä. Tajunnut kuinka onnellinen voikaan olla, enkä olisi uskonut sitä vielä joku aika sitten. Tällaistako onni on? Ilman sairauksia? Tuntuu niin kamalan voimaannuttavalta ja ihmeelliseltä tämä kaikki. Aivankuin olisin vasta syntynyt tähän elämään, nähnyt ja kokenut kaiken ensimmäistä kertaa. Voi kunpa saisin nauttia tästä olosta vielä huomennakin, mutta eihän sitä tiedä. Teen kyllä kaikkeni sen eteen. Mutta nyt nukkumaan että jaksan huomenna kouluun. Tsemppiä kaikille kouluun meneville ja loman lopettajille tulevaan viikkoon <3


2 kommenttia: