torstai 29. lokakuuta 2015

Syömishäiriökuulumisia

Ekaa kertaa viikkoihin on aikaa vain istahtaa koneelle ja kirjoittaa ilman minkäänlaista kiirettä. Sain rästiin jääneet kokeet ja tehtävät suoritettua sekä valokuvanäyttelyn valmiiksi, joten nyt alkaa stressi vähitellen helpottaa. Otettiin tänään myös varaslähtö jouluun, syötiin pipareita ja juotiin glögiä. Ihana kun on saanut vähän rentoutua ja elämään muutakin sisältöä kun kouluhommat!

Me mietittiin terapiassa viime kerralla, onko mun syömishäiriö missä vaiheessa. Viime vuoden touhu oli terapeutinkin mielestä selvästi syömishäiriöistä, mutta olen ainakin itse sitä mieltä että nykyisin saan elää aika lailla syömishäiriö-vapaata elämää. 

Mä en yksinkertaisesti jaksanut enää sitä kalorien laskemista, pakkoliikkumista ja ajatuksia jotka jatkuvasti pyöri syömisten ympärillä. Mä en jaksanut enää vahtia mun painoa. Sen kun nousee jos haluaa nousta! Olen tullut muutenkin siihen tulokseen että mikään paino ei tee mua onnelliseksi. En ollut tyytyväinen mun painoon 40 kiloisena, en 60 kiloisena, enkä silloinkaan kun se oli siltä väliltä. En tiedä kuinka pitkälle tää ajattelu kantaa, mutta nykyään mä pistän, tai ainakin yritän pistää terveyden etusijalle.

Tekee pahaa saada ajatus siitä, että lihoisin vielä jonkin verran, mutta oon koittanut hyväksyä sen. Paino ei kerry kehoon mulla ainakaan mitenkään kovin tasaisesti, joka ärsyttää suunnattomasti. Näytän normaalin ihmisen sijaan joltakin maapallolle eksyneeltä mutaatiolta...No, pakko vaan yrittää hyväksyä itsensä sellaisena kun on, eihän täällä muuten pärjää.

Keho on vielä varmaan toipumassa siitä hirveästä nälkätilasta minkä itselleni aiheutin. Hiukset eivät ole kasvaneet vielä kunnolla takaisin, mutta hyvällä mallilla jo ollaan. Lisäksi kärsin jatkuvasti selkäkivuista. Kerran meinasin jopa joutua päivystykseen kun en päässyt melkein koko päivänä sängystä ylös. Kilpirauhanen elää ihan omaa elämäänsä eikä senkään toimintahäiriöiltä ole vältytty tässä matkan varrella. Mutta kyllä mä olen tosi tyytyväinen että viimesin ja tähän mennessä pahin vaihe on selätetty.

On kyllä niin raskas viikko takanapäin, että pakko mennä jo nyt nukkumaan! Koitetaan pärjäillä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti