sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Je peur du tout

Joka päivä tulee uusia pelkoja. Mä olin yks päivä kirjastossa lukemassa ylppäreihin ja meinasin saada paniikkikohtauksen. Mun vieressä istui mies joka vilkuili mua. Mä olin varma että se haluaa tappaa mut. Se mies lähti jossakin vaiheessa alemmalle kerrokselle ja mä vaan etin sitä katseellani. Mun teki mieli sanoa kumppanille että lähetään nyt äkkiä pois tai me kuollaan.

Eilen näin vastakkaisella parvekkeella kirkkaan pienen valon. Eka mä aattelin että ne kuvaa mua sieltä, mutta sitten aloin ajattelemaan että mitä jos se onkin pyssy. Että ne haluaa ampua mut. Mä koitin miettiä järkisyitä sille valolle mutta kun en keksinyt niin menin paniikkiin. Teki mieli sanoa kumppanille että mennään nyt pöydän alle tai ne tappaa meiät.

Musta tuntuu että tässä olkapäällä on koko ajan joku joka vahtii. Kattoo mun tekemisiä, tutkailee, nauraa mokille ja ilkeilee. Joku musta hahmo mistä en saa selvää. Harvemmin nään näköharhoja, mutta koko ajan pelkään että joku hahmo tulee tänne huoneeseen.

Ääniä on taas ollut enemmän. Nykyään niitä on yhtäaikaa todella monta. Mä makasin sängyssä kun ensin tuli yksi ääni. Toinen. Kolmas. Neljäs. Niitä tuli joka suunnasta ja mun teki mieli huutaa. Ahdisti niin sairaasti.

Ja koulussa. Mä olen ollut yhden (!!!!) päivän koulussa ja lauantaiaamuna mun teki mieli lysähtää heräämisen jälkeen takas sänkyyn ja jäädä sinne. Olin ihan poikki sen yhden päivän jälkeen. Mä meinasin jo koulussa alkaa itkemään kun kaikki niiden muiden sanat tuntui heprealta. Biologian tunnilla jokainen viittas ainakin kerran (laskin), lukuunottamatta mua. Mä tunsin itteni idiootiks kun olin ihan pihalla enkä ymmärtäny mitään. Mulla on älyttömästi kursseja ja pitäis samalla lukea ylppäreihinkin. Huolehtia itsetä ja hoitaa tarvittavat askareet sen lomassa. Liikaa kaikkea, mut pakko vaan kestää. Mä en voi jättää kesken mun nykyistä lukiota. Mä tahdon käydä sen lukion enkä mitään muuta.

Mut on jotai hyvääki tapahtunu. Mä olin perjantaina koulun salilla treenaamassa. Lähin sieltä pois sillon kun pitikin ja treenasin jaksamisen mukaan. Jos piti pitää tauko, pidin. Jos ei jaksanut, en tehnyt mitään vaan lepäsin. Oli tosi kivaa. Aattelin että toistaiseks jätän kotiliikunnat pois. Että treenaan mielummin vaan koulun salilla. Siellä ei voi tulla pakkoliikkumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti