tiistai 5. tammikuuta 2016

Tulevaisuus pelottaa mua. On tulossa niin paljon muutoksia. Muutetaan tyttöystävän kanssa yhteen piakkoin. Olis niin paljon tukiasioita hoidettavana, mutta en tiiä yhtään mitään niistä. Onneks kuntoutuspaikan sosiaalityöntekijä lupasi auttaa. En tiedä miten rahat riittää, mutta saan ainakin puoli vuotta vielä tosi hyvin tukia.

Mulle puhuttiin myös nykyisten tukien lakkauttamisesta, koska mun vointi on mennyt niin paljon eteenpäin. Onhan se mennyt, periaatteessa, mutta kyllä mun sairaus vielä vaikuttaa. Ainakin siltä tuntuu. En pysty käymään koulussa kun kahdeksan tuntia viikossa. Enintään. Muuten mun voimat loppuu. Ja töihin en voisi kuvitellakaan meneväni, mutta musta tuntuu että on pakko mennä sittenkun muutetaan. Jännittää ihan tajuttomasti että riittääkö rahat, valmistunko koskaan, jaksanko ja ehdinkö tässä kaiken lomassa lukea ylioppilaskirjotuksiin ja samalla vielä huolehtia itsestäni. Tää kaikki epätietoisuus vie kamalasti voimia.

Lisäks mun selkä on ollut ihan tajuttoman kipeä jo monta viikkoa. Eilen venytin sitä varovasti, kunnes yhtäkkiä kuulu hirvee naksahdus enkä pystynyt enää liikkumaan. Viime yö meni valvoen niissä kivuissa. Nyt saa sitten nähdä syömishäiriön seuraukset, venyttelin viime vuonna joka päivä varmaan kolme tuntia ja selkää venyttelin siitä ajasta ainakin tunnin. Ei kiva. Toivon vaan että saan tän selän joskus vielä kuntoon. Toivon että pääsisin fyssarille niin ehkä se osais auttaa.

Mutta joo, tän päivän lagaan sängyn pohjalla kun oon jouluaatosta asti ollut kipeä ja koitan hoitaa asunto- ja tukiasioita. Koulujuttujakin pitäis tehä mut en tiiä jaksanko. Mä luotan ja toivon että kyllä nää asiat tästä selkenee.

2 kommenttia:

  1. Toivotan niin paljon voimia, halit täältä ♥ Epätietoisuus vie voimat, tuttu tunne... Luotetaan kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät. Sinua ei jätetä yksin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti paljon <3 Niinpä, asioilla on tapana järjestyä! kiva kuulla :)

      Poista