maanantai 22. helmikuuta 2016

Muutto lähenee, mut samalla oon lähempänä myös ylppäreitä. Stressaa ihan älyttömästi. Tänään koitin tehdä jotain vanhoja ylppäritehtäviä, en osannut sitten yhtään. Tosin klo 23.00 tuskin on mikään otollisin aika alkaa tekemään niitä. Ehkä huomenna osaan paremmin. Joku ope oli sanonut opolle musta että mun pitäis vaan luottaa itteeni kun osaan kyllä. Oon koittanut takoa sitä päähäni. En mä turhaan ole saanut hyviä numeroita.

Voin paremmin kun aikoihin, mutta silti kaikki stressi purkautuu joka ilta ja purskahdan itkuun. Reagoin herkästi kaikkiin pikkujuttuihin. Välillä on energiaa lukea, mutta välillä alan ajatella että ei mistään tuu yhtään mitään. Tässä on hirveesti kaikkia projekteja alla, mutta tällä kertaa ne ei oo kasaantunut vaan oon saanut niitä vähitellen hoidettua. Mut saa nähä pääsenkö yhdestä biologian kokeesta läpi kun se ei kovin hyvin mennyt. Ärsyttää jos joudun uusimaan sen.

Hirveet ulkonäköpaineetkin taas, vaikka on tärkeempiäkin asioita kun ulkonäkö. Joka kerta kun katon peiliin niin aattelen vaan että kuin helvetin ruma mä oon. Mut oon vaan koittanut aatella että se oon minä enkä mä voi ulkonäölleni mitään. Tämmöseks mut on luotu. Oon yrittänyt keksiä jonkun positiivisuuden joka kerta kun nään itteni. On se auttanut vähän.

Niin ja aloin myös kirjoittaa yhteen lehteen. Kirjoitan omalla nimellä menneisyydestäni. Se oli tosi iso askel, sillä ne on tosi kipeitä asioita mitä oon kokenut ja osittain myös häpeän mun menneisyyttä. Mä oon kuitenkin hyväksynyt vähitellen että se on kaikesta huolimatta osa mua. Enkä mä valinnut mun sairautta, ei se ollut mun syy. Vähän jännittää miten se kirjoitus otetaan vastaan.

Oon muuten edistynyt siinä että yritän keksiä ratkaisuja ongelmiini, enkä vaan pyörittele niitä päässäni ja stressaa niistä. Jaan ne ensin pieniin osiin ja sitten alan miettiä mitä voisin tehdä niiden eteen. Ja oon oppinut että on turha murehtia asioita joille ei voi tehdä yhtään mitään. Turha kuluttaa aikaa ja energiaa sellaseen, kun sen energian voi käyttää muuhunkin. Se auttaa oikeesti tosi paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti