perjantai 25. maaliskuuta 2016

En ole viillellyt melkein puoleen vuoteen. Iso saavutus pysyä terästä noinkin kauan erossa. Nyt viiltojälkien paikalla on valkeat arvet, eli suurin osa niistä on todella vanhoja. Nyt jostakin syystä tekee mieli viillellä. Keksin kyllä muuta ajateltavaa,etten toteuta sitä. Mietin vaikka niitä tuhatta syytä miksi en tekisi niin. Ei ole paha olo, mutta jollakin tavalla viiltely oli niin kamalan koukuttavaa. Mutta en halua viillellä kun se satuttaa myös kumppania. En halua lisää jälkiä kun vanhatkin ovat jo parantuneet niin hyvin. En halua tuntea sitä kipua kun suihkussa vesi valuu haavoihin. En halua bakteereita haavoihin. En halua palata takaisin vanhoihin tapoihin, olenhan jo näin pitkällä. Pysyn kyllä ilman terää, kyllä mä pystyn siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti