perjantai 18. maaliskuuta 2016

Väsyttää. Jokaiseen niveleen sattuu niin että tekis mieli irvistää kivusta. Kipeä olo. Päätä särkee. Ei tee mieli mennä nukkumaan painajaisten takia. Mutten jaksaisi valvoakaan kun sitten vasta kaikki tuntuukin masentavalta. Huomenna pitää taas lukea. En jaksais millään. Musta tuntuu että oon jo puoliks luovuttanut kirjotusten suhteen, mutta jostain mä vielä kaivan voimia loppukiriin. Mulle ei jää oppi päähän millään. Tänään unohdin minkä nimisiä lääkkeitä syön. Koulujutuista mikään ei jää päähän. Masentuneisuus haittaa muistamista. Stressi haittaa muistamista. Jostakin syystä epäilen että myös lääkkeillä on osansa.

Tänään on taas ollut sellanen päivä että mua ärsyttää suunnattomasti olla sairas. Okei, kuuluu muhun paljon muutakin kun sairaus, mutta se saa mut vihaiseksi. Kaikki tää sairastaminen ja lääkkeitten syöminen on tuonut mukanaan niin paljon pahaa. Voi kun voisin elää ilman lääkkeitä. Se tuskin on mahdollista, koska en halua sairaalaan. Romahdan ilman lääkkeitä. En saa unta ilman lääkkeitä. Ilman mielentasoittajaa oon hirviö (itkin kerran koko päivän kun olin unohtanut ottaa muutamana päivänä lääkkeet...).

Tänään oon selvinnyt suuremmalta ahdistukselta. Toivottavasti huomenna ois sama juttu. Ehkä mä tästä kuitenkin raahaudun nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti