perjantai 1. huhtikuuta 2016

Keskiviikko oli kuin painajaisesta. Oli siis kirjoitukset. Lähdin sinne vähän epävarmasti n. kuuden tunnin unilla, koska en ollut saanut nukuttua. Salissa tunsin kuinka kaikki tieto katoaa mun päästä. Me aloitettiin koe ja kaikki kirjoitti ripeään tahtiin esseitään. Mä tein kolmatta tuntia ekaa esseetä ja tiesin ettei siitä tuu yhtään mitään. Menin paniikkiin. Alkoi itkettää ja pyyhin salaa kyyneleitä. Mun oli pakko lähteä salista pois. Viitoin valvojalle että saanko mennä vessaan ja se päästi. Vessassa itkin jonkun aikaa. Sanoin valvojalle että en vaan pysty tulemaan saliin koska ahdistaa. Se kattoi mua kuin olisin joku idiootti eikä se ymmärtänyt tilannetta vaan viittoi vaan tulemaan takaisin saliin. Kysyin rehtoria paikalle ja rehtori tuli nopeasti kävellen mun luo, halasi mua tiukasti ja sanoi lohduttavia sanoja. Näin mä rehtorinkin silmäkulmassa pari kyyneltä.

Mulla oli päällä collegepaita, vähän samanlainen kun sairaalapaita. Sellaiset collegehousut ja villasukat jalassa. Muistutti vähän sairaalavaatteita. Menin vaan enemmän paniikkiin kun joka puolelta kuului vaimeita kaukaisia ääniä ja oli hirveästi porukkaa siinä käytävällä, tuntui nimittäin hetken kuin olisin ollut sairaalassa.

Rehtori antoi mulle oman tilan, jossa sain tehdä koetta. Opo kävi lohduttelemassa mua ja mua valvoi siinä tosi ihania ihmisiä, jotka koitti piristää mua. Koe meni silti ihan penkin alle. Mä en saanut ajatuksia paperille vaan ne katosi koko ajan mielestä. Sain pariin tehtävään kirjoitettua yhden sivun, joihinkin vaan kaks lausetta. Ei voi siis odotella mitään kovin hyvää tulosta. En tiedä mikä mulle tuli siinä tilanteessa, mutta oon tosi tosi pettynyt itseeni. En tiedä miten sen kokeen kävi, pääsenkö edes läpi mutta sen saa luultavasti ensi viikolla tietää. Pelottaa. Mitenköhän mun valmistumisen kanssa nyt käy jos en pääse sitä läpi? En tiiä sitten että valmistunko sittenkään ens vuonna. No, aion sen kokeen joka tapauksessa uusia, joten ehkä ensi kerralla sitten entistä viisaampana menen sinne.

2 kommenttia:

  1. Voi parka :(<3 ymmärrän sua hyvin. Mä en aikoinaa kirjotuksis uskaltanu käydä vessassa tai syödä mitään kun tuntu et kaikki tuijottaa. En myöskään osannut aatella järkevästi mut lakin mä kuitenkin sain :D! Tsemppiä sulle ja muista että kokeet ei määrittele sua ihmisenä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että sait lakin :) Kiitos kommentista! Pitäis kyllä muistaa toi, meinaa aina välillä unohtua!

      Poista