tiistai 26. huhtikuuta 2016

Makaan selälläni, kelloni raksuttaa, pilkkuhiljaa naksuttaa



Lasken aikaa. Sekunti, toinen, kolmas. Minuutti, toinen, kolmas. Tunti. Päivä. Viikko. Istun koneen ääressä ahdistuneena. Päivän olen tehnyt kouluhommia, mutta sitten kun on aika ihan vaan itselle, alkaa ahdistaa. Lasken aikaa kun en tiedä mitä tekisin. Istun koneen ääressä, kuuntelen musiikkia ja availen tietokoneen ikkunoita stressaantuneena. Jotenkin taas sellainen olo että mikähän mun paikka tässä maailmassa on. Mulla ei oikein vapaa-ajalla ole mitään tekemistä tai sitten en vaan jaksa tehdä yhtään mitään mutten haluaisi olla tekemättä mitäänkään. Kouluhommat on keino paeta ahdistusta, mutta yleensä illalla pää on niin täynnä tietoa että mun on turha alkaa lukemaan mitään kun ei se kuitenkaan jää päähän. Nytkin oon järkyttävän ahdistuksen vallassa kun en tiedä mitä tekisin. Itken ja puristan itteäni kasaan. Pakko nyt vaan kestää. Vittu kun aika kuluu hitaasti, mutten edes haluaisi sen kulkevan ollenkaan eteenpäin. A H D I S T A A

2 kommenttia: