sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Mua on alkanut taas masentaa. En tiedä mikä. Vituttaa vaan sairastaa. Tänään nauroin vaikka kuinka paljon mutta nyt mä taas romahdin itkemään. Paha olla vaan. Ja väsyttää. En vaan jaksais tehdä mitään. Tänäänkään ei ois millään huvittanut nousta ylös kun väsytti niin paljon.

Ilman sairautta:

Mä olisin valmistunut lukiosta jo ajat sitten.
Mulla olis kavereita.
Ei tarviis kärsiä joka päivä epätodellisista oloista.
Ei tarviis kestää harhoja.
Ei tarviis rampata kuntoutuksessa.
Voisin nauttia liikunnasta.
Jaksaisin tehdä asioita.
Mieliala ei ailahtelis koko ajan.
En olisi joutunut koskaan sairaalaan ja saanut sieltä traumoja.
Mun vartalossa ei olisi yhtään viiltoa.
Mä voisin kulkea lyhythihaisessa.
En pelkäisi koko ajan että psykoosijakso puhkeaa päälle.
Olisin suorittanut kirjoitukset kunnialla läpi.
Mä en olisi koulussa kummajainen.
Mun ei tarviis syödä yhden yhtäkään lääkettä.
Mulle ei ois koskaan tullut mitään lääkkeiden sivuvaikutuksia.
Mun sydän toimisi normaalisti.
Mun keho olisi kehittynyt normaalisti ilman syömishäiriötä.

On sairaus tuonut paljon hyvääkin, mutta myös niin paljon pahaa.

2 kommenttia:

  1. Sä niin vielä tulet saavuttamaan noita listaamisia asioita, tulet hyväksymään itsesi ja saat voimaa rakastaa elämää. Mä uskon siihen. Voimia ihana, haleja ja tsemppiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, niin mä haluan uskoa ja teen kaikkeni sen eteen! Kiitos kannustuksesta <3

      Poista