tiistai 12. huhtikuuta 2016

Oon niin tosi väsynyt. Koko viikko on mennyt pahimmassa sumussa ikinä. Tänään kaikki on vaatinut pinnistelyä. Kaikki tuntuu niin kaukaiselta. Mulla oli tänään kuntoutusneuvottelu. Meni tavalliseen tapaan, juteltiin miten on mennyt ja lopuksi jäin juttelemaan lääkärille. Puhuin kaikenlaisista oireistani, mutta vastaus oli kaikkeen että dissosiaatiosta on kyse. Ei lääkkeitä, ei tietoa siitä helpottaako tää koskaan. Traumaterapiasta oli puhe muttei ehditty sen enempää jutella. Puhuttiin myös aikuispuolelle siirtymisestä, se olis ilmeisesti tiedossa ensi vuonna.

Illalla alkoi mennä niin överiksi ylivirkeän olon kanssa että meinasi ihan itkettää. Join äsken rauhottavaa teetä ja toivon että se auttaa. Ajatus kulkee asiasta kukkaruukkuun ja koitan raahautua suihkuun mutta iski sellainen väsymys etten millään jaksa. Pakkohan se on jaksaa. Ääniäkin on ollut. Tiiän että tänä iltana ne taas sitten alkaa.

Ihan oikeesti mä en jaksa enää tätä. Mun ajatukset on niin kummallisia ja kaikki on niin outoa mun ympärillä että tuun kohta totaallisesti hulluks. Mä vaan toivoisin edes päivän, yhden päivän helpostusta tähän oloon. Mun toimintakyky on kohta totaalisesti mennyt. Mä vaan päivästä toiseen koitan selviytyä vaikka kaikki tuntuu niin kamalan vaikealta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti