keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Viime tekstin jälkeen ahdistus kävi sietämättömäksi. Nappasin rauhottavia kunnolla ja loppuillan muistikuvat on hataria. Makasin lattialla, kumppani talutti mua vessaan ja kun pääsin nukkumaan luulin olevani kukkakaalissa (ööh...) ja että kumppani on farmari jolla on harava kädessä. Oli tosiaan hieman sekava olo. Seuraavana päivänä sitten heräsin helvetinmoiseen pyörrytykseen ja oksettavaan oloon. Pystyin olemaan oksettamatta vaikka pari kertaa se kävikin todella lähellä. Se päivä meni sängyssä makoillessa kun en pystynyt liikkumaan ja taisin syödä koko päivän pelkkiä mehujäitä sillä se helpotti oloa. Kunpa olisin voinut hoitaa tilanteen muuten kuin ottamalla lääkkeitä.

Tänään kävin kuntoutuksessa ja siellä oltiin huolissaan. Mietittiin että enkö olisi mielummin mennyt päivystykseen. Multa kysyttiin että mitä jos olisinkin vahingossa ottanut niin paljon lääkkeitä että olisin kuollut? Se olis ihan kamalaa. Mun olis pitänyt keksiä toinen vaihtoehto ahdistuksen hallintaan. Heräsin kuitenkin elossa, olen tässä ja nyt, mutta tästä edes pakotan itseni pysymään erossa lääkkeistä. En saa tehdä enää niin, mun henki on liian kallis sellaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti