tiistai 14. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa täällä taas

Musta ei kyllä ole kuulunut täällä yhtään mitään pitkiin aikoihin! Kuten anonyymillekin viime postaukseen kommentoin, ainoa syy tälle hiljaisuudelle on ollut se että oon ollut liian laiska kirjautumaan bloggeriin. Aattelin nyt kuitenkin pikaisesti kirjoittaa fiiliksiä ylös niin ehkä saan  itsekin samalla vähän ajatuksia selvitettyä.

Mistäköhän alottaisin? No, sekalaisesti on mennyt. Voinhan mä tosi hyvin nykyisin, mutta järkyttävät pelot vaikeuttaa mun elämää. Voisin jopa kutsua niitä fobioiksi. Oksentaminen, bakteerit, kuolema, hylätyksi tuleminen, ötökät, tapetuksi tuleminen, läheisten menetys, yksin oleminen, autoteiden läheisyydessä pyöräily ja auton alle jääminen, hetket jolloin ei ole mitään tekemistä, tulipalo. Huh...Siinä vasta pelkäämistä. Voitte vaan kuvitella kuinka mun elämä on rajoittunutta kun noita kaikkea pelkää. Joka päivä. Kärsin jopa paniikinomaisista kohtauksista, jolloin itken ja tärisen, sydän hakkaa ja tuntuu että kuolen ahdistuksesta.

Fyssarilla kävin luultavasti viimeistä kertaa tässä viikko sitten ja sieltä sain tosi hyviä kehollisia harjoituksia, joita oon nyt testaillut ahdistuksen tullen. Aluks aattelin että ne on ihan typeriä, mutta kyllä mä vähitellen alan uskoa että ne on tosi hyviä! Mulla on sellainen kortti, johon on kerätty kaikkia harjoituksia ahdistuksen varalle. Äsken juuri oli yksi testissä ja paha itkuahdistuskohtaus on selätetty :)

Luin myös vanhaa päiväkirjaa ja muistelin vähän menneitä, oli hyvä tsemppi huomata koko ajan parantumisprosessissa edistymistä. Oon aatellut että olin pari vuotta sitten tosi parantumisvastainen, mutta kun päiväkirjaa luki niin sehän oli oikeastaan tosi kivaa luettavaa! Tsemppasin itteeni päivittäin ja koitin vaan edetä täysillä parantumisessa. Muistelen kyllä että täällä blogissa kirjoitin vaan pelkkää negatiivista juttua, mutta se päiväkirja oli ehkä realistisempi kuvaus siitä, millainen olin silloin.

Oon myös innostunut täysillä valokuvaamisesta ja pidän sellaista positiivisuus-kirjaa, jonne kuvailen joka päivä kuvia kaikista kivoista hetkistä. Niitä on sitten tosi kiva kesän loputtua kattoa ja ne tuo ehkä sitten piristystä synkkien päivien keskelle. Sitä vois kyllä jatkaa vaikka koko vuoden ajan, oon niin innostunut siitä!

Olo taitaa mennä nyt vähän ylivirkeään päin, joten taidan mennä rauhottumaan että pääsen joskus nukkumaankin. Kivaa loppuviikkoa kaikille :)

4 kommenttia:

  1. Oot sä noista peloista kertonut kenellekkään? Saatko jotain apua noihin pelkoihin?

    Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä kuntoutuksessa puhunut, mutta siellä sanottiin että kun ne on tällä hetkellä niin voimakkaita niin en ole valmis vielä käymään niitä läpi vaan keskityn vaan siihen että saan ne ajatukset torjuttua mielestä. Ite olisin kyllä mielestäni valmis käymään läpi niitä, mutta ei oikein sitten ole paikkaa missä voisin niin tehdä. Mä olen sitä mieltä että tuo torjuminen ei välttämättä ole paras mahdollinen keino, mutta kyllä mä uskon jos ammatti-ihminen kerran niin sanoo. Me ollaan kuntoutuksessa ja fyssarilla katsottu jotakin kehollisia harjoituksia pelon lievittämiseen, joten se ainakin on pieni helpotus ahdistuspelkokohtauksiin :) Kiitoksia :)

      Poista