keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Täällä taas. Tiistaina oli yo-kuuntelu, se meni ihan hyvin. Sain erillisen tilan, joten ei iskenyt paniikkiakaan. En oikeastaan jännittänyt kuuntelua melkein ollenkaan. Perjantaina on toinen koe, se ei varmastikaan tule menemään kovin hyvin. En oo lukenut melkein ollenkaan ja tässä koitan valvoa mahdollisimman myöhään ettei olis jo huominen. Huomenna kun pitää vielä lukea jonkun verran asioita...Blääh. Ei jaksais.

Huomaan myös jatkuvasti kuinka ajatukset pyörii menneissä. Se on se vuosi 2012 josta jaksan joka ikisessä paikassa hokea, enkä pääse siitä yli. Se vuosi kun jouduin sairaalaan. Tuntuu että mun elämä on pysähtynyt sen vuoden jouluun. Sen jälkeen elämä on ollut vaan jotain todella kummallista, joka lipuu mun ohi enkä mä oikeastaan edes tunne eteneväni yhtään minnekään. Aika kulkee silmien edessä, mutten tiedä elänkö oikeasti? Tuntuu että kaikki tunteet ovat kadonneet. On vain raskaita, epämiellyttäviä tunteita. Ilo ei tunnu ilolta, surukaan ei surulta. Kaikki on vaan niin outoa. Sekalaista. Pintapuolista. Ei sitä osaa edes selittää.

Jos tätä ajanjaksoa pitäisi kuvata värillä, se olisi valkoinen. Olen visuaalinen ihminen, ja ajattelen hyvin visuaalisesti. Kun tulen koulusta kotiin, ajattelen että kodin tunnelma on valkoinen. Okei, onhan se ulkonäöllisesti valkoinen, mutta sen tunnelma on myös valkoinen. Valkoinen ei oikein itselle kuvasta yhtään mitään. Valkoinen on ehkä sellainen tyhjyyden väri. Olo on tyhjä, se se on. Aivan kuin kaikki olisi kadotettu?

Toisin kuin silloin vuosia sitten. Sitä ajanjaksoa kuvaa tummansininen. Olin täynnä tunteita ja elämä oli värikästä. Tapahtumarikasta. Oli jonkinlainen elämänrytmi, mutta joka päivä tapahtui jotain uutta. Nykyisin kun tuntuu että kaikki kulkee aina vaan samaa rataa. Ei mitään uutta, harmaata arkea. Onko se "normaali arki" sitten vain harmaata? Aina vaan samaa, tylsää. Puhuttiin kuntoutuksessa jotain mun epämääräisesti alakulosta, ja siihen työntekijä totesi: "No, sitähän se normaali elämä on. Harmaata arkea. Ei siinä oikein mitään ihmeellisempää ole. Ei elämä koskaan ole pelkkää iloa." Siitä lähtien olen miettinyt tota. Nyt se iski päin kasvoja ja kauhistutti. Suunnilleen tällaistako on oikeasti normaali elämä? Olin odottanut jotakin hehkeää, ihanaa, jatkuvaa tasaisen hyvää oloa.

Ei tekisi mieli päästä irti sairauksista (toki tuskallisesta pelosta ja ahdistuksesta, mutta tarkoitan sellaista tietynlaista alavireisyyttä). Tuntuu että se tuo niin paljon väriä elämään, niin hassulta kun se kuulostaakin. Tuntuu että ne saavat minut elämään erilaisessa maailmassa kun muut. Välillä negatiivisemmalla tavalla, välillä positiivisemmalla tavalla. Se maailma on täynnä värejä: syvänsinistä, violettia, khakia, okraa. Viininpunaista ja turkoosia. Masennus tuo niin paljon pskaa elämään, mutta sellainen sopiva alavireisyys taas tuntuu luovan sanoinkuvaamattoman ihmeellisen maailman, jossa eläminen on kaukana harmaasta.

4 kommenttia:

  1. ah, samaistun niin!
    ja mullekin on usein sanottu ettei elämä ole ihmeellistä. että tätä se on kaikilla. tylsää. harmaata. miksen vain ikinä kohtaa "tavallisia" ihmisiä, jotka kokevat sen kuin minä - vaikka muka pitäisi? hämmentävää. jokin ei sovi kuvaan.

    mullekin valkoinen on tyhjää. joku ihmetteli joskus (eikä kai ole ollut ainoa) miksi kuvaan kuoleman valkoiseksi. useimmat sanovat mustaksi. mutta ei kuolema voi olla musta! musta on niin täynnä, niin raskas! valkoinen on ... tyhjää. kuolema ei ole mitään. hyvä etten ole ainoa, joka kokee valkoisen näin :'---)

    äläkä stressaa liikaa yo-kokeita! olen varma että osaat :3 viime hetkellä ei edes mikään olennainen, suurempi kokonaisuus jää päähän (en ainakaan usko että sellainen olisi kovin yleistä?). lue vähän, jos haluat. lue niitä, mitkä kiinnostavat. (mikä koe sulla muuten edes on? :---D) jos lukeminen ahdistaa, yritä tehdä jotain muuta. jotain mukavaa. hoe itsellesi, että osaat tarpeeksi eikä sinun tarvitse osata enempää - koska se on totta! hyvin se menee, tsemppiä! ♡

    VastaaPoista
  2. Hah, en siis minäkään ole ainoa. :D Mullekin valkoinen on aika lailla tyhjyyttä kuvaava. Se ei oikein kuvasta mitään, se on väritön, tyhjä. Nooojaa alotin viikko sitten lukemaan että ei ne mitenkään kovin hyvin voi mennä... :D Mä luin tänään puol kirjaa ja toivon että yö tekee ihmeitä ja aivot käsittelisi niitä asioita unessa ja aamulla kaikki olis selvää. Mulla on äidinkielen tekstitaidon koe. Kiitos paljon ihanasta kommentista!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...oma mielipiteeni vain, mutta ei noihin äidinkielen kokeisiin voi oikein edes lukea? itse en edes yrittänyt kun en tajunnut mitä olisi pitänyt... ;____; mut joo. tsempit vielä! ♡ ainakin olet hyvä kirjoittamaan joten voisin kuvitella että hankalin sulle on jos osuu aiheet joista on hankala löytää innostavia (kun hetkinen, eikö tekstitaidossakin saanut valita? ... kuusi vuotta on tehnyt tehtävänsä, en muista enää :'---DD)

      Poista
    2. Nii no ei niihin kyllä oikein voi :D jotain argumentaation keinoja yms ja kielioppeja. Joo kyllä tekstitaidossa saa viidestä valita kolme :) haha :D

      Poista