lauantai 17. syyskuuta 2016

Vilpittömyydelle hiukan valkosta, taivaan täydelt sun suruille sinistä

Eilen tapahtui jotain mitä ei olisi pitänyt käydä. Olin jo pyöritellyt päässäni viiltelyajatuksia pidempään, ja eilen sitten se ajatus iski suunnattoman voimakkaana. Se päätyi siihen että viiltelin. Siinä meni sitten puolen vuoden viiltelemättömyys rikki...Okei, välillä tulee varmasti takapakkeja, mutta nyt oon taas kiistellyt koko ajan kahden ajatuksen kanssa. "Viillä lisää! Mieti kuinka ihanaa se oli!". "Etpäs, senkin paska kun menit viiltelemään. Satutit sun läheisiä ja oot vaan yks typerys." Tekisi mieli viiltää lisää, ei tekisi mieli edes yrittää olla viiltelemättä, mutta jossakin takaraivon takaraivossa ymmärrän jotenkin että mä en saa tehdä niin! Äh, pitikin mennä taas tekemään noin tyhmästi. En voi käsittää kuinka tollainen typerä asia voi olla niin koukuttavaa. En edes tiedä mikä mut ajoi tekemään niin. Tiedän että ihminen on sairas jos se tekee niin, mutta itse en ainakaan löydä mitään tiettyä asia joka tällä hetkellä ahdistaa. Tai no, niin typerältä kun se kuulostaakin niin mua ahdistaa hirveesti se että menneisyys on mennyt, että osa minusta on jäänyt sinne kaukaisuuteen eikä sitä saa enää takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti