tiistai 25. lokakuuta 2016

Jäin äsken taas laskemaan koulun jälkeen matikkaa. Tällä kertaa meillä oli eri ope. Kysyin siltä ystävällisesti voiko se auttaa mua parissa tehtävässä. Kun se oli auttanut vähän aikaa ja mä en ymmärtänyt, se alkoi huutaa. Täysiä. Että etkö sä nyt muka osaa. Elä kato sitä kuvaa vaan mieti. Ei tollein voi tehdä. Säikähin koska en oo koskaan kuullut kenenkään puhuvan niin aggressiivisesti ja vihasesti. Mä vaan kysyin. Koitin hokea mielessäni että se ei tarkota mitään pahaa. Vähän ajan päästä sitten pyysin apua kun en taas osannut yhtä tehtävää. Hirveät huudot. Mä aloin itkemään kun se vaan huusi ja sanoi että en voi tehdä noin, enkö tajua. Koitin kuitenkin rauhottua ja hoin taas että älä anna sen vaikuttaa suhun noin paljon. Purskahin kuitenkin lopulta kunnolla itkuun ja juoksin luokasta pois, vaikka olin ollut siellä vaan n. viis minuuttia. Ope katto mua kuin idioottia. Mä en kestä jos tuo tulee meidän opeks tulevaisuudessa. Mun on pakko hoitaa asiat niin että saan jotenkin toisen open. Nyt koitan kuitenkin rauhottua, vaikka ahdistaakin. En anna sen pilata päivää. En tiedä oonko mä vaan herkkä mutta en olisi alkanut itkemään jos se olisi vain korottanut ääntä. Nyt se oli huutoa. Jos oisin vielä kolmannen kerran kysynyt apua niin ois varmaan tullut kirjasta päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti