lauantai 22. lokakuuta 2016

Loma lähenee loppua, tosin mulla on onneksi vielä maananatai vapaa. Ei huvittais mennä kouluun, kohta alkaa tuskajakso, jossa on kaikki vaikeat aineet ja kolme kurssia. Mulla ei ole ollut kolmeen vuoteen kolmea kurssia, joten raskasta tulee olemaan. Suojaudun kuitenkin ahdistukselta pistämällä itelleni välinpitämättömän fiiliksen. Teen niin aina. En tiedä onko se hyvällä vai huonolla tavalla välinpitämätön, mutta ainakin se helpottaa.

Sitten kun koulu alkaa, jokainen päivä on selviämistä. Selviä tämä päivä, selviä huominen, selviä seuraava viikko. Viikonloppu kuluu hetkessä ja taas kouluun. Ja taas selviydytään. Odotan vaan että tulee joku helpotus, ehkä loma? Seuraavaan lomaan on tosin ikuisuus ja tässä välillä on vaikka mitä ikäviä asioita. Tuntuu vaan ettei pärjää kun on niin paljon ikävää tulossa, eikä oikein mitään positiivista. Pitäisi keksiä jotain kivaa arjen keskelle, mutten tiedä mitä. Haluaisin sellaisia pieniä maaleja, jotka auttavat selviämään arjessa, mutta kuntoutuksen mukaan se ei ole järkevää, en kyllä tiedä miksi, ehkä se ymmärsi mut väärin.

Aloitin myös aknelääkkeet n. 3 viikkoa sitten ja mun naama on niin järkyttävässä kunnossa ettei se koskaan ole näyttänyt näin kamalalta. Kasvot on arvilla, täynnä epäpuhtauksia, kipeä ja todella ruman näköinen. Oon koittanut tehdä kaikkeni että epäpuhtauksia ei tulis lisää, mutta eipä auta. Oon hirveen masentunut, en tiedä johtuuko se lääkkeestä (siinä oli haittavaikutuksina mielenterveysongelmien paheneminen) vai pahasta olosta jonka huonokuntoinen iho on saanut aikaa. Tekee vaan mieli viillellä. Itkettää ja ihan kamala olo. Ei tekis mieli lähteä kotoa yhtään minnekään, joten koulun alku ahdistaa myös sen takia ihan älyttömästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti