lauantai 26. marraskuuta 2016

Jopas on taas aikaa kulunut siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Eipä ole oikein ollut mitään mistä kirjoittaa. Tai sitten jos on niin en ole vaan jaksanut avata Bloggeria. Mutta tällä hetkellä tuntuu että tää kuukausi on ollut sellainen ettei ole tapahtunut mitään ihmeellisempää, sitä todella perus harmaata arkea. Vointi on ollut ihan hyvä, ei ole ahdistanut kovin paljoa ja en ole viillellytkään aikoihin. Se oli varmaan vaan joku hetken juttu.

Syömiset tosin ahdistaa. Oon syönyt vähän miten sattuu jo aika kauankin ja nyt alkaa jo vähitellen näkyä se vatsalla...Ei mua ahdistaa mitkään nousevat kilot vaan se että siitä tulee pian terveysriski. Pitäis liikkua, mutta kun en oo löytänyt mitään mieleistä urheilumuotoa. En oo liikkunut kuukauteen yhtään mitenkään muutakun pakollisia pyöräilymatkoja yms. Musta tuntuu että nyt osaan aika realistisesti arvioida oman kehoni. Ei se siis mikään paha ole, mutta sellainen että sille ehkä pitäisi tehdä jotakin. En vain tiedä mitä. Tänäänkin oon syöny tosi huonosti ja vielä karkkia ja sipsejä vaikka kuinka paljon...Ehkä juttelen tästä kun meen ens kerralla käymään kuntoutuksessa. No, tää oli vähän tällainen pikapäivitys, mutta ei mulle kuulu mitään ihmeellisempää.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Vähän outo ollut viime aikoina. Meni niin pitkään hyvin, tasaisesti, eikä tunteetkaan kamalasti ailahdellut. Yhtäkkiä sitten alkoi tulemaan vanhoja muistoja todella vahvoina flashbackeina. Sitä on kestänyt jo monta päivää. Samalla palasivat äänet, joita ei ole moneen moneen viikkoon ollut. Sekä ylivirkeä olo. Valvoin eilen kolmeen ja nytkin kello lähestyy taas uhkaavasti kahta ja olo on niin pirteä.

Vanhat muistot ei siis liity välttämättä edes mihinkään ikävään, mutta ne tulevat niin vahvoina että ihan ahdistaa. Samat tunnetilat, tuoksut, maut, tuntemukset...Äänet taas ovat sellaisia että ihan kuin olisin jossain pahimmassakin psykoosissa.

Lisäksi on ollut poissaoleva olo, sillä tapaa että syvennyn omiin juttuihin ja monen tunnin, jopa puolen päivän kuluttua herään jostakin horroksesta. Ympäristö tuntuu vieraalta ja tuntuu että olen ainoa ihminen maailmassa. Mikään muu kuin minä ei ole todellista.

Tällä hetkellä tuntuu että voisin tehdä ihan mitä vaan. Olo on sellainen voimaantunut ja kylmiä väreitä kulkee kehossa, sellaisia on aina kun tulee ylivirkeä olo.

Katsoin myös vähän aikaa sitten jonkun todella oudon leffan tv:stä. Sen jälkeen iski pahin ylivirkeys tänään. Se leffa oli niin hullu että aluksi nauroin vaan sen tyhmyydelle. Kaiken maailman mielisairaudet ja hulluudet tungettu yhteen leffaan. Loppua päin aloin kuitenkin kokea ihan älyttömän voimaannuttavan fiiliksen, se leffahan oli ihan kuin mun elämä, yhtä hullu, yhtä täynnä hulluja asioita...

Tällä hetkellä en tiedä onko mun elämä vain yhtä hullua harhaa vai olenko oikeasti olemassa. On niin outo olo. Olo on vähän psykoottinen, mutten tiedä voiko se olla kun itse tunnistan sen. Tuntuu että joku paha tulee kohta tänne. En tiedä mikä. Samaa pelkäsin viimeksi sairaalassa. Tärisen. On kylmä. Tekee mieli viillellä.