perjantai 4. marraskuuta 2016

Vähän outo ollut viime aikoina. Meni niin pitkään hyvin, tasaisesti, eikä tunteetkaan kamalasti ailahdellut. Yhtäkkiä sitten alkoi tulemaan vanhoja muistoja todella vahvoina flashbackeina. Sitä on kestänyt jo monta päivää. Samalla palasivat äänet, joita ei ole moneen moneen viikkoon ollut. Sekä ylivirkeä olo. Valvoin eilen kolmeen ja nytkin kello lähestyy taas uhkaavasti kahta ja olo on niin pirteä.

Vanhat muistot ei siis liity välttämättä edes mihinkään ikävään, mutta ne tulevat niin vahvoina että ihan ahdistaa. Samat tunnetilat, tuoksut, maut, tuntemukset...Äänet taas ovat sellaisia että ihan kuin olisin jossain pahimmassakin psykoosissa.

Lisäksi on ollut poissaoleva olo, sillä tapaa että syvennyn omiin juttuihin ja monen tunnin, jopa puolen päivän kuluttua herään jostakin horroksesta. Ympäristö tuntuu vieraalta ja tuntuu että olen ainoa ihminen maailmassa. Mikään muu kuin minä ei ole todellista.

Tällä hetkellä tuntuu että voisin tehdä ihan mitä vaan. Olo on sellainen voimaantunut ja kylmiä väreitä kulkee kehossa, sellaisia on aina kun tulee ylivirkeä olo.

Katsoin myös vähän aikaa sitten jonkun todella oudon leffan tv:stä. Sen jälkeen iski pahin ylivirkeys tänään. Se leffa oli niin hullu että aluksi nauroin vaan sen tyhmyydelle. Kaiken maailman mielisairaudet ja hulluudet tungettu yhteen leffaan. Loppua päin aloin kuitenkin kokea ihan älyttömän voimaannuttavan fiiliksen, se leffahan oli ihan kuin mun elämä, yhtä hullu, yhtä täynnä hulluja asioita...

Tällä hetkellä en tiedä onko mun elämä vain yhtä hullua harhaa vai olenko oikeasti olemassa. On niin outo olo. Olo on vähän psykoottinen, mutten tiedä voiko se olla kun itse tunnistan sen. Tuntuu että joku paha tulee kohta tänne. En tiedä mikä. Samaa pelkäsin viimeksi sairaalassa. Tärisen. On kylmä. Tekee mieli viillellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti