perjantai 30. joulukuuta 2016

Vime yö oli ihan järkyttävä...Olin jo nukkumaan mennessä vähän harhainen, näin ovessa leijuvia päitä ja mietin jo silloin että mitäköhän tästä yöstä tulee...Sain kuitenkin unta kun olin jonkun aikaa valvonut, mutta heräsin aika pian. Nainen ja mies huusi yläkerrassa. Kiljui aivan paniikissa. Ja paniikissa olin minäkin. Huuto kuitenkin loppui kuin seinään ja silloin epäilin sen olevan vain harhaa. Ja yläkerrassa on ullakko, joten sekin vähän lisäsi epäilystä äänien todellisuudesta.

Koitin saada unta, mutta olin ihan kamalan peloissani. Tuntui että kohta joku tulee ja rikkoo oven ja murtautuu sisään. Kuulin kuinka alaovi aukesi, meni kiinni, aukesi. Asuntojenkin ovet aukeili, meni kiinni, aukeili. Joku hakkasi seinää. Rappukäytävässä käveltiin. Huoneessa käveltiin. Ahdisti niin että meinasin oksentaa. Oli pakko nousta ylös. Mulla oli aivan järkyttävän sekava olo enkä tiennyt mitkä on harhaa ja mitkä totta. Valvoin puoli tuntia istuen ja mietin että jos olo ei siinä ajassa ole parantunut niin haen Opamoxin, vaikken rauhottavia syö todellakaan muulloin kuin hätätapauksessa. En pystynyt hakemaan lääkettä yksin, vaan tyttöystävä lähti mukaan...Sain sitten onneksi unta aika pian ja aamulla torkutin sitten arvatenkin yli tunnin.

Mä alan ihan oikeasti pelätä nukkumaan menemistä. Koulun alkaminen pelottaa myös siks kun silloin ei voi torkuttaa. Olo vaan pahenee väsymyksen takia ja kun olo pahenee niin väsymyskin pahenee jne ja tää on tällanen kunnon kierre.

Lisäks tänään selailin jotain vanhoja Facebookin ryhmiä joissa oon ja löysin sattumalta meidän lukioluokan ryhmän. Siellä joku ope oli kysellyt että minne ihmiset on päässyt opiskelemaan lukion jälkeen. Lääkis, lääkis, lääkis...Puolet varmaan lääkiksessä. Meidän koulun taso on tosi hyvä, ja mä tiedän että en mäkään sinne turhaan ole päässyt, mutta silti tuntuu pahalle. Tuleeko musta yhtään mitään kun lukionkin käyminen on näin vaikeeta?

Ootan myös pelolla tiistaita kun mulla on lääkäri. Saan silloin syöpädiagnoosin. Tai ainakin luulen niin. Ei mun kivut voi vaan olla normaaleja. Koitan puhua itelleni järkee että ei kukaan ole vielä puhunut mistään syöpään viittaavasta. Toinen ääni päässä kuitenkin kumoaa sen ja mun pään sisällä on kunnon tappelu. Tekis mieli mennä kauppaan ja ostaa hirveesti ruokii että saan syödä ennen tiistain diagnoosia vielä kaikkea mistä tykkään. Mulle tulee varmaan kohta joku ongelma ahmimisen kanssa ku vedän vaa päivittäin niin paljon ruokaa että tuntuu että oksennan. En tiedä miks oon valinnut sen syömisen sellaseks mitä haluun tehdä ennen kuolemaa ja se hävettää mua ihan älyttömästi. Mä ällötän itseäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti