perjantai 27. tammikuuta 2017

Viimeiset pari päivää olen ollut iloinen. Viikon on ollut parempi jakso. En voi vielä varmastikaan pitkiin aikoihin sanoa olevani parantunut täysin, mutta sitä kohti mennään. Askel askeleelta. Välillä tulee tietenkin takapakkeja. Ne kuuluu asiaan, muttei kannata antaa niiden vetää takaisin sairauden pauloihin.

Paha olo on turvallista. Kun on iloinen ja tulee vastoinkäymisiä, siitä on suuri pudotus alaspäin. Kun on jo valmiiksi alakuloinen, tuntuu ettei vaan voi mennä enää kovin paljoa alaspäin kun on jo valmiiksi pohjalla. Melankolinen musiikki on koukuttavaa ja suru tuntuu niin turvalliselta. On niin helpottavaa pitää itsemurhaa vaihtoehtona, kun tulee joku ikävä asia vastaan elämässä. Parantuneena täytyy luopua siitä varasuunnitelmasta, opetella pärjäämään ihan itse.

Sairauksista irti päästäminen on vaikeaa, kun on sairastanut lähes koko elämänsä. Uskon kuitenkin että sitten kun olen mahdollisesti joku päivä terveempi ja on enemmän voimavaroja, voin sanoa että parantuminen todella oli sen arvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti