sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Hui, viime kirjoituksesta on ihan kamalan pitkä aika. Päivittelen aktiivisemmin itsestäni Instagramin puolella, joten siellä mua voi seurata (instatili näkyy tossa sivun vasemmassa reunassa).

Joka kerta kun oon avannut tän blogin ja alkanut kirjoittamaan postausta, tulee ihan hirveä olo. Yhtäkkiä alkaa masentaa. Olen kirjoittanut postauksen, ja sitten pyyhkinyt tekstikentän. En ole tyytyväinen teksteihin, eikä kirjoittaminen tunnu luonnolliselta enää. Haluaisin kirjoittaa tänne, mutta kirjoittamisen mukana tulevan pahan olon takia en oo kirjoittanut mitään. Nytkin alkoi jostakin syystä ahdistaa.

Mulla on mennyt vaihtelevasti. Ekat valmistumisen jälkeiset viikot meni tosi hyvin. Voin hyvin, jaksoin tehdä asioita ja mieli oli korkealla. Jossakin vaiheessa vointi meni sitten vähän huonompaan ja nyt se on pysynyt tasaisen alavireisenä jo pitempään. Joidenkin asioiden tekeminen on raskasta ja usein ahdistaa tuleva päivä. Pelot on pahentunut, varsinkin oksennuspelko. Liian usein tuijotan väsyneitä kasvojani vessan peilistä, poltan käteni jotta ne olisivat puhtaat ja ajattelen että en vaan jaksaisi enää pelätä. Tekee usein mieli ottaa takapakkia ja lopettaa koko paranemisprosessi. Koitan kuitenkin vaan jatkaa vaikka välillä tuntuis helpommalta vaan antaa pahan olon viedä mukanaan.

Tällä hetkellä koko tulevaisuus tuntuu aika toivottomalle. En tiedä mitä avoimessa yliopistossa opiskelemisesta tulee, tai mitä ihmettä mä sitten teen jos en siellä pystykään opiskella. Vähän sellainen fiilis että musta ei ole yhtään mihinkään ja olen ikuisesti mt-kuntoutuja. Se olis ihan kamalaa, ja tuo ajatus tuokin vähän voimia taistella, mutta matka tuntuu olevan aivan liian pitkä. Mua ahdistaa että mun elämä kulkee eteenpäin, mutta itse junnaan paikallani. Mitä kaikkea mun elämään kuuluisikaan jos olisin terve... Tällaisina hetkinä sitä vaan vihaa omaa sairauttaan.

No, kuuluu elämään hyvääkin. Me muutetaan toiseen asuntoon parin viikon päästä. Vaikka se stressaakin vähän, niin enemmän kuitenkin ootan sitä positiivisin mielin. Jotenkin odotan syksyä uudessa asunnossa, ehkä elämä saa jonkinlaisen uuden alun, kun yritän ainakin aloittaa opiskelut avoimessa yliopistossa ja vaihdetaan asuinympäristöäkin. Toivon että mun vointi kohenisi myös hieman muuton jälkeen.

Siinä tiivistettynä kuulumiset, voi olla että tuun tänne nyt useamminkin kirjoittamaan, koska en haluaisi lopettaa täysin tänne kirjoittamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti